Toinen kehollisuuden teksti on Sjöblomin kirjaluku intohimosta motivaatiotutkimuksen näkökulmasta. Pidin tästäkin tekstistä, vaikka kehollisuuden näkökulma on tässäkin minulle hieman vaikea. Pohdin blogitekstissä motivaatiota kirjoittamiseen.
Tekstin lähtökohtana on ajatus, että yksilön taidot ovat enemmänkin seurausta pitkäjänteisestä harjoittelusta ja olosuhteista (eikä vain perittyä lahjakkuutta). Näistä harjoittelu linkittyy suoraan motivaatioon. Ajattelen, että näin se on myös kirjoittamisessa. En jaksa uskoa, että kirjoittaminen olisi peritty lahjakkuus vaan taito, jota voi harjoitella ja siinä voi kehittyä. Toisaalta linkitän kirjoittamisen myös myös olosuhteisiin. Olosuhteista – omasta huoneesta – kirjoitti myös Virginia Woolf (linkki tekstiin). Kirjoittaminen on työtä kuten mikä tahansa muukin ja siksi se tarvitsee myös ”työpaikan”. Kirjoittamisen osalta työpaikka tosin voi sijaita kotona, mutta olen kuullunut, että ammattikirjailijat myös vuokraavat työhuoneita.
Onko kirjoittaminen minulle intohimo?
Sjöblomin tekstissä tärkein kysymys minulle oli: ”Mikä on sinulle sellaista toimintaa, josta pidät paljon, jonka parissa vietät mielelläsi aikaa, joka on sinulle tärkeää ja jonka koet jollain tavalla olevan osa itseäsi?” Onko kirjoittaminen minulle intohimo? Onko minulla motivaatio sitä kohtaan? Kirjoittaminen on iso osa työtäni: Olen tutkija ja kirjoitan tutkimukseni tulokset tekstinä, mutta minun on vaikeaa ajatella työstäni intohimona. Kuten Sjöblom kirjoittaa, minuakin hieman rajoittaa ajatus, että intohimoa on aiemmin ajateltu lähinnä vain parisuhteisiin liittyvänä asiana.
Nykyään motivaatiotutkimuksessa keskitytään Sjöblomin mukaan motivaation sisältöön: Mistä syistä koetaan motivaatiota ja millaisia seurauksia motivaatiolla on suoriutumiseen ja hyvinvointiin? Sisäinen motivaatio saa aikaan ulkoista motivaatiota paremman suoritukset ja parempaa hyvinvointia. Motivaatiokokemusta jäsentää flow (virtauskokemus). Flow:lla tarkoitetaan Sjöblomin mukaan tilaa, jossa toimintaa leimaa intensiivinen kiinnostus, keskittyminen ja uppoutuminen (ss. 226). Tähän kokemukseen samaistun. Pääsen usein flow-tilaan, kun kirjoitan tutkimuksestani. Hyödynnän kirjoittamisessa (ja sen tauottamisessa) pomodoro-tekniikkaa: Asetan ajastiminen 25 minuuttiin ja aloitan kirjoittamisen. Usein hätkähdän, kun ajastin päättyy. Toisinaan jatkan kirjoittamista myös tämän jälkeen ja saatan havahtua vasta pitkän ajan päästä, etteikö ajastin jo soi vain huomatakseni, että olen jo sammuttanut sen aikoja sitten.
Sjöblom (ss. 227) huomauttaa hyvin intohimon ja innostuksen vaaroista:
"Intohimon, innostuksen, stressin ja hyvinvoinnin välillä voidaan havaita kiinnostavia yhteyksiä, jotka ovat merkityksellisiä niin työn kuin vapaa-ajankin kannalta. Tehtävää kohtaan koettu intohimo tai innostus voi vähentää tehtävän kuluttavaa vaikutusta ja tuoda tekijälleen energiaa. Toisaalta tämäkään tekeminen ei voi olla tauotonta. Motivaation laatu on yhteydessä sekä toiminnan laatuun että määrään: harmoninen intohimo mahdollistaa myös tehtävästä irrottautumisen. Ihanteellista hyvinvoinnin ja suoriutumisen kannalta olisikin erilaisten mielekkäiden motivaatiotilojen virta, jossa omalla osaamisalueella toimiminen, itsensä ylittäminen sekä erilaisista tavoitteista vapautettu lepo ja rentoutuminen vuorottelevat sopivissa määrin."
Ahaa-elämykset kirjoittamiseen:
- Akateeminen kirjoittaminen on minulle motivaation lähde. Olen tästä puhunut myös kollegoiden kanssa: Tutkimus ja kirjoittaminen on se, mikä auttaa jaksamaan yliopistoarkea. Hallinnolliset palaverit eivät ole se juttu. En ehkä kuitenkaan uskalla käyttää Suvannon sanaa intohimo kuvaamaan suhdettani (akateemiseen) kirjoittamiseen. Tästä seuraakin se kysymys, että voisiko fiktion tai muu ei-akateeminen kirjoittaminen olla myös motivoivaa? Jopa intohimo? Tällä hetkellä se kyllä tuntuu pelottavalta.
- Toisaalta myös flow voi mennä yli, kuten Suvanto kirjoittaa. Vaikka kuinka pitäisi kirjoittamisesta ja kirjoittaminen sujuu, niin taukoja pitää pitää ja muutakin pitää tehdä, jotta kroppa ja pää pysyy kunnossa. Kuten Suvanto sanoo, myös positiivinen stressi voi aiheuttaa negatiivisia terveysvaikutuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti