Onko minulla tosiaan ollut kahden kuukauden tauko bloggaamisessa? Kurssit ovat sujuneet hyvin. Kirjoittelen niistä myöhemmin lisää. Kirjoja ja muita tekstejä on tullut luettua, mutta tänne asti en ole ajatuksiani saanut. Kirjoittelen kurssikirjallisuudesta myös myöhemmin lisää.
Kuuntelin jo hetki sitten Mirjami Haimelinin ja Satu Rämön Kynä: Kaikki tärkeä kirjoittamisesta -kirjan. Sitten lainasin kirjan kirjastosta, että voin rauhassa kirjoittaa tänne ajatuksiani kirjasta. No, nyt kirjasta on varaus, niin pitääkin nopsaan kirjoittaa jotain tänne. Suosittelen tätä kirjaa, jos kaipaat uusia näkökulmia kirjoittamiseen. Kirja on hieman samatyyppinen kuin Haanpään ja Rannelan kirja Miksi en kirjoittaisi? (Lue tekstini tästä kirjasta täältä.)
Pidin kirjan henkilökohtaisuudesta. Kumpikin kirjoittaja kertoo paljon omasta kirjoittamisestaan, mikä inspiroi heitä, miten he kirjoittavat, mitä "virheitä" he ovat kirjoittaessaan tehneet. Ehkä juuri tämä henkilökohtaisuus teki kirjasta mielenkiintoisen. Kirja ei ensisijaisesti tuntunut kirjoittamisoppaalta, vaikka kirjassa oli paljon myös konkreettisia vinkkejä prosessin eri vaiheisiin.
Olen lukenut Satu Rämöltä monta kirjaa. Innostuin hänen Islanti-kuvauksistaan, ahmin hänen dekkarinsa ja nyt tartuin tähän kirjaan siitä syytä, että sen on kirjoittanut Satu Rämö enkä pettynyt.
Kirjan rakenne
Kirja on jaettu kahteentoista lukuun, joissa käydään kirjoittamisen eri vaihteita läpi. Esimerkiksi omat luvut ovat taustatyölle, aloittamiselle, omalle äänelle ja palautteelle. Jokaisessa luvussa on myös kirjoittajavieras, joka kertoo kirjoittamisesta omasta näkökulmastaan. Vieraita ovat muun muassa Mikko "Pyhimys" Kuoppala, Kjell Westö, Juha Itkonen, Riku Rantala ja Tommi Kinnunen.
Kirjan esipuheen mukaan kirja on kirjoitettu kaikille kirjoittajille. Tätä näkökulmaa tukee kirjan kirjoittajavierailijoiden valinta, kaikki heistä eivät todellakaan ole henkilöitä, joita itse pidän "perinteisinä" kirjoittajina. Ainut kirjoittajaryhmä, joka kirjasta puuttuu, on akateemiset kirjoittajat. Olen itse akateeminen kirjoittaja, mutta silti pidin kirjasta. Jäinkin kirjan jälkeen pohtimaan, miksi akateemisille kirjoittajille ei kirjoiteta yhtä vetävää kirjaa kirjoittamisesta.
Nostot kirjasta
Valitsin kirjasta kolme näkökulmaa (inspiraatio, lukija sekä blokki), joita pohdin alla.
Inspiraatio: Itsestään selvästi kirjoittaja tarvitsee inspiraation eli idean, mistä kirjoittaa. Kirjassa listataan monia keinoja löytää, pidin itse näistä kolmesta:
- Altistu uudelle. Riippuen toki elämäntavasta, mutta usein arki on harmaata rutiinia. Jos kaikki sujuu aina samalla tavalla, uusia ideoita ei välttämättä synny. Tähän Haimelin ehdottaa: "Tee jotain sellaista, mitä et yleensä tee..." Tämä on mielestäni todella hyvä idea ja tämä linkittyy myös taiteilijatreffien ideaan (josta kirjoitin täällä). Minulla Museokortin hankkiminen on auttanut toimimaan juuri näin. Olen käynyt museoissa, joihin en ehkä tavallisesti menisi tai mennyt vain katsomaan yhden näyttelyn. Eilen kävin kirjastossa ja siellä oli nostettu esille "Murhia Euroopan ulkopuolelta". Nappasin mukaan Sujata Masseyn Murha Bombayssa. Kovin usein tartun vaan tuttuihin kirjailijoihin ja usein vain skandidekkareihin.
- Lue. Tätä moni kirjoittaja korostaa neuvona kirjoittamiseen. Tästä on ollut paljon puhetta myös kirjoittamisen opinnoissani. Faktan ja fiktion vuoropuhelu kirjoittamisessa -kurssilla oma esittely piti kirjoittaa näkökulmasta, millaisia tekstejä luet ja kirjoitat. Aihetta sivuttiin myös Kirjoittamisen taiteelliset ja tieteelliset lähtökohdat -kurssilla. On tärkeää, että kirjoittaja tuntee tradition, jonka mukaisesti kirjoittaa. Koen, että usein opin kirjoista uusia näkökulmia. Pidän erityisesti kirjoista, jotka sekoittavat faktaa ja fiktiota.
- Liiku. Kolmas inspiraation lähde Haimelinin mukaan on liikkuminen. "Hengästy, hikoile ja anna endorfiinien tehdä työnsä" hän kirjoittaa. Haimelin tarjoaa liikkumista myös kirjoittamisen blokkiin. Tämän olen havainnut myös itselleni toimivaksi tavaksi: Usein lenkin aikana kirjoittamisongelma ratkeaa tai ainakin olen saanut uusia ideoita.
Lukija: Pidin lukijan näkökulmaa kirjoittamisen kirjassa osittain yllättävänä mutta samalla myös äärimmäisen tärkeänä. Voiko olla tekstiä, jota ei kirjoita lukijalle? No, ehkä henkilökohtaiset päiväkirjat ovat pääsääntöisesti tekstejä, joita kirjoittaja kirjoittaa vain itselleen, mutta eikö kaikki muu pääsääntöisesti kirjoiteta lukijalle? Sähköposti? Kaihan joku edes joku lukee kirjoittamani sähköpostin? Someviestit? Odotan vähintäänkin tykkäyksiä niihin, mieluiten myös muutamaa kommenttia.
Haimelin aloittaa tämän luvun tarinalla kaveristaan, jota kauhistuttaa ajatus, että joku lukisi hänen kirjoittamansa tekstin. Lisäksi Haimelin nostaa tekstissään esille sen, että lukija pitää tuntea. Hän kertoo omasta kokemuksestaan, kun kirjoitti yrityksen intraan mielestään hyvän tekstin, mutta siihen ei tullut reaktioita ollenkaan samaan tahtiin kuin yleensä intrajuttuihin tuli. Tilannetta analysoidessaan hän ymmärsi, että intraan oli ollut aiemmin tehty henkilökohtaisia juttuja ja Haimelinin ja hänen kollegansa kirjoittama juttu oli enemmän asiateksti. On siis tärkeää tunnistaa, että minkälaista tekstiä lukija odottaa.
Kirjoittamisen kursseilla on myös puhuttu siitä, että lukijan tulkinta tekstistä voi olla hyvin erilainen, kuin sinulla tekstiä kirjoittaessa oli. Tämäkin on ihan ok. On ollut jännittävää jakaa omia tekstejä opiskelukollegoille ja saada heiltä kommentteja, miten he tekstini ymmärtävät. Näin oli varsinkin kirjoittamani runon kohdalla. Miten runo tulkitaan? Saako tästä saman(kaltaisen) kuvan, kuin mitä itse ajattelin runoa kirjoittaessani? Ja toisaalta haittaako se, jos tulkinta on eri?
Blokki: Kirjoittamiseen liittyy joskus (tai usein) blokki. Kirjoittaminen ei etene. Tekstiä ei synny, vaikka kuinka olisi pakko kirjoittaa. Haimelin aloittaa tämän luvun näin:
Kirjoittamisella on kaksi ääripäätä: blokki ja flow. Blokilla tarkoitan sitä inhottavaa, loputtomalta tuntuvaa suota, joka kastelee kengät, tekee etenemisestä rakasta ja saa katumaan syvästi, että päätti edes yrittää. Flow sen sijaa on ihana, myötätuulen siivittämä alamäki, jolloin vauhti kiihtyy, hiukset hulmuavat ja kilometrejä kertyy. (Haimelin (2020, 215) Blokki ja flow)Blokki voi Haimelinin mukaan liittyä aloittamiseen - kirjoittaja tuijottaa tyhjää paperia tai tyhjää tiedostoa ja siinä vilkkuvaa kursoria, mutta sanoja ei synny eikä kursori liiku rivillä. Blokki toisaalta voi olla myös sitä, että tekstiä syntyy, mutta teksti ei täytä laatuvaatimuksia. Haimelin listaa asioita, joilla voi selättää blokin:
- Esimerkiksi lue ääneen. Usein ääneen lukemalla tajuaa paremmin tekstistä kohdat, jotka eivät vaan toimi.
- Kehitä deadline. Tämä toimii ainakin minulla. Kun on pakko kirjoittaa, niin tekstiä syntyy. Tämäkin teksti syntyi siitä pakosta, että lainaamani kirja pitää palauttaa kirjastoon. Itselläni ulkoiset määräajat toimivat paremmin kuin sisäiset, itseni asettamat.
- Luetuta muilla. Tässäkin kirjassa puhutaan siitä, että on tärkeää, että kirjoittajalla on luottotyypit, joilta saa palautetta omiin teksteihinsä. Palautteen antaja pitää valita oikein: Palautteen pitää olla kannustavaa, mutta myös sellaista, joka oikeasti kehittää tekstiä eteenpäin.
- Vaihda lajia. Jos suinkin mahdollista, kirjoita jotain ihan muuta. Melko usein kirjoitan useampaa tekstiä samaan aikaan: Jos yksi teksti tökkii, toinen usein etenee.
- Kirjoita kimpassa. Olenko kertonut, että olen ihastunut kirjoitusretriitteihin? Ryhmäpaine saa pysymään kirjoittamisessa (myös ne iltapäivän vaikeat tunnit) eikä niin helposti rupea lukemaan ja kirjoittamaan sähköposteja.
- Hengästy. Jos oikeasti kirjoittaminen ei suju, niin kannattaa Haimelinin mukaan harrastaa liikuntaa. Hänen mukaansa "fyysinen tekeminen auttaa henkisiin jumeihin".
Kirjan tiedot:
Mirjami Haimelin & Satu Rämö. 2020. Kynä: Kaikki tärkeä kirjoittamisesta. Tuuma-kustannus. Jyväskylä.
Vuoden 2020 painos tosin näyttäisi olevan loppuunmyyty. Kirjan toinen painos ilmestyy syksyllä 2024. Linkki kustantajan sivulle.
