Tein marraskuussa varsin löysän (ja mielestäni realistisen) aikataulun tenttimateriaalin lukemiseen. Sen mukaisesti kaikki olisi luettu jo viime vuoden puolella – eli yksi teema per viikko. Tenttimateriaali koostuu neljästä teemasta ja yhteensä 14 tekstistä. Nyt tammikuun alkuun mennessä olen lukenut 10 tekstiä, joista kuudesta olen kirjoittanut jotain ajatuksia ylös ja viisi on julkaistu blogissa. Neljä tekstiä on vielä täysin lukematta. Ei tässä vielä kiire ole, eihän… Toisaalta toinen kirjoittamisen kurssi alkaa kahden viikon päästä ja siinä on oma lukupakettinsa.
 |
| Kuva kirjapinosta (Kuvaaja Marileena Mäkelä) |
Kirjoittamisen opinnäyte
Tenttimateriaalissa on myös opinnäyteitä. Luin näistä ensimmäisenä Sari Kuuselan kandidaatintutkielman Siirtymätilassa – Autoetnografinen tutkimus kirjoittajan matkasta proosan pariin. Tämä teksti on osuudessa ”kirjoittajaksi kasvaminen”.
Kuuselan opinnäytteen aiheena on siirtymätila kahden eri genren välissä. Kuusela kuvaa itseään tottuneena tietokirjoittajana, mutta hän pitää fiktion kirjoittamista hankalana. Opinnäytteen oppiaineena on luonnollisesti kirjoittaminen. Tutkimusaineistona hänellä on työpäiväkirja, jota hän on pitänyt noin neljän kuukauden aikana, kun hän on ollut siirtymätilassa tietokirjailijasta fiktion kirjoittajaksi. Aineistoa on analysoitu temaattisella sisällönanalyysillä.
Siirtymätilan käsiteestä
Kuusela määrittelee työssään siirtymätilan (”liminaalisuus”) tilaksi, jossa ei ole enää vanhassa mutta ei vielä uudessakaan tilassa, vaan ollaan näiden välissä. Hän kertoo, että siirtymätilaa on tutkittu esimerkiksi rituaalien näkökulmasta. Itse jäin pohtimaan rituaaleja tai jopa rutiineja etätyöskentelyssä. Miten siirryn kotimoodista työmoodiin? Vielä viime vuonna minulla oli tapana ”kävellä töihin”: Ensin vein lapset hoitoon ja kävelin sieltä kotiin eli töihin. Kun tänä syksynä lapset ovat pääsääntöisesti menneet itse, minulla ei ole enää tätä siirtymärutiinia.
Autoetnografinen tutkimus
Kuuselan tutkimus oli autoetnografinen. Hänen mukaansa autoetnografinen tutkimus tutkii kokemusta ja on osa etnografista tutkimusta. Etnografisessa tutkimuksessa kulttuuria tutkitaan esimerkiksi osallistuvan havainnoinnin avulla. Kuuselan aineistona oli siis työpäiväkirja siirtymätilan ajalta.
Teen itse tutkijana laadullista tutkimusta ja minulla on tyypillisesti aineistoina haastattelut tai yritysten raportit. Etnografinen ja autoetnografinen tutkimus kiinnostavat minua. Toivoisin, että jossain tutkimushankkeessa voisin soveltaa myös näitä menetelmiä. Jäinkin pohtimaan Kuusalan opinnäytettä lukiessani, mistä näkökulmasta voisin pitää työpäiväkirjaa?
Ahaa-elämykset kirjoittamiseen:
- Kirjoittamisen ei tarvitse olla yksinäistä työtä, vaikka se sitä toisaalta onkin. Kuusela kuvaa opinnäytteessään eri kirjailijoiden työtapoja ja pohtii niiden sopivuutta itselleen. Vaikka kirjoittamisvaihe olisikin yksin tehtävää, kirjoittaja on vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Muiden kirjailijoiden työtavoista voi oppia itsekin.
- Oman tekstilajin löytäminen: Kuten olen kuvannut, kirjoitan työkseni akateemisia tekstejä ja mielestäni olen hyvä tämän tekstilajin kirjoittamisessa. Samaistuin Kuuselan kuvaukseen, että luovan kirjoittamisen kursseilla hän kokee, että ei osaa kirjoittaa. Uskon, että itse ajattelisin ihan samoin.
- Olenko itse siirtymätilassa? Minulla on selkeä rutiini akateemisten tekstien kirjoittamiseen ja tunnistan Kuuselan lailla, että minulla tähän kirjoittamiseen liittyvät tietyt vaiheet, jotka melko säännöllisesti toistuvat jokaisessa kirjoitustyössä. Kirjoittamisen opintojen kautta haluan kehittyä myös muiden tekstien kirjoittajana. Kuusela kuvaa siirtymätilaansa neljän vaiheen kautta (matkan aluksi, tekemisen käytännöt, genren konkretisoituminen ja kiinni proosaan). Itse ehkä vasta suunnittelen matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti