Anna positiivista palautetta!

Eilen alkoi toinen kirjoittamisen kurssi, jonka aihepiirinä on kirjoittamisen tieteelliset ja taiteelliset lähtökohdat. Kurssi koostuu verkkokeskusteluista, tekstikokeiluista, kirjallisuudesta, esseestä ja oppimispäiväkirjasta. Ensimmäisenä tehtävänä on verkkokeskustelu palautteesta. Siksi pohdinkin tässä postauksessa, millainen on hyvä palaute?

Tekoälyn näkemys rakentavasta palautekeskustelusta

Anna hyvän kiertää -teksti

Kurssitehtävään oli liitetty kaksi blogitekstiä palautteesta. Sanna Kivikoski oli nimennyt oman tekstinsä Anna hyvän kiertää. Onpa osuvasti nimetty: Palautteen todellakin pitäisi olla jotain hyvää, mitä auttaa eteenpäin:

”Palaute ei ole yhtä kuin kritiikki, sillä palaute ei arvioi eikä arvota. Yliopisto-opettaja ja tietokirjailija Kimmo Svinhufvudin mukaan palaute on erottamaton osa kirjoitusprosessia, ja sen tehtävänä on auttaa kirjoittajaa suunnistamaan luovassa työssään, toimia merikarttana ja polttoaineena.” (Sanna Kivikoski 2017)

Nostin tämän lainauksen Sanna Kivikosken tekstistä, koska tässä on mielestäni todella hyvin kuvattu palautteen tarkoitus. Palaute on osa kirjoitusprosessia: Tekstiä ei kirjoiteta yhdellä istumalla valmiiksi, vaan kirjoittaminen on todellakin prosessi, joka koostuu kirjoittamisesta, palautteesta ja uudelleenkirjoittamisesta. Tässä on ihanasti sanottu, että palaute on kirjoittamisen merikartta ja polttoaine. Toivon itse saavani juurikin tällaista palautetta kirjoittamiseen ja toivon myös, että osaisin antaa tällaista palautetta toiselle. 

Sanna Kivikoski päättää bloginsa:

”Hyvä palaute ruokkii siis sekä palautteen antajan että vastaanottajan luovuutta. Palauteprosessi onkin parhaimmillaan myönteinen kehä, jossa hyvä kiertää ja kasvaa. Siksi hyvä palaute on myös hyvää ihmisyyttä; toisen kokemusmaailman empaattista kuuntelemista ja kunnioittamista. Siinäpä jäänmurtaja nykypäivän keskustelukulttuuriin. ”

Omat kokemukset

Olisi paljon helpompi kirjoittaa aiheesta huono palaute. Tutkijan työssä palautteenanto ja palautteen saaminen kuuluu "työnkuvaan". Käsikirjoituksista annetaan palautetta. Tutkijan oletetaan myös kirjoittavan palautetta toisten tutkijoiden käsikirjoituksista. Tehtävänhaussa kirjoitetaan lausuntoja hakijan osaamisesta. 

Erityisesti käsikirjoituspalautteet ovat ”perinteisesti” olleet tylyttäviä. Toki tämän palautteen tarkoituksena on toimia myös portinvartijoina: Huonosti toteutettuja tai raportoituja tutkimuksia ei pitäisi julkaista, mutta palautteen voi antaa monella tavalla. Tutkimus tyypillisesti julkaistaan vertaisarvioituina julkaisuna. Vertaisarviointi tarkoittaa tässä sitä, että vertainen (eli toinen tutkija) lukee tekstisi ja antaa siitä palautteen. Lehden tai kirjan päätoimittaja sitten päättää, että antaako hän kirjoittajalle mahdollisuuden korjata tekstiä. Jos mahdollisuus korjaamiseen annetaan, niin silloin työtä pitää korjata saadun palautteen perusteella. Tutkija Jenni Räikkönen avaa vertaisarviointiprosessia blogissaan ensin käsikirjoituksen kirjoittajan näkökulmasta (linkki tekstiin) ja seuraavaksi palautteen kirjoittajan näkökulmasta (linkki tekstiin). 

Olen saanut paljon huonosti kirjoitettua palautetta, jossa haukutaan eri kohtia tekstistä (aihetta, lähestymistapaa, käytettyä menetelmää tai tehtyä johtopäätöksiä), mutta en kuitenkaan anneta esimerkkejä konkreettisesta muokkaamisesta. Toinen tehtävään linkitetty teksti oli Ulla Peltosen "Nippu" ja lupa tappaa. Samaistuin Ulla Peltosen tekstiin Killeri-palautteesta. 

Hyvä palaute on siis sellaista, joka selvästi listaa tekstin puutteet, mutta myös antaa ideoita korjaamisesta. Miksi teksti on huono? Millä tavalla muokattuna se olisi vähemmän huono?

Yleensä kaikissa teksteissä on jotain hyvää. Tätä sivuaa myös Ulla Peltonen blogissaan. Hän oli saanut yhteen tekstiin ammattilaiselta palautteen, jonka perusteella voisi tehdä tulkinnan, että tekstissä ei ollut mitään hyvää. Hyvä palaute myös mainitsee, mitkä kohdat ovat hyviä. Tämä on asia, johon itse olen kiinnittänyt huomiota antamassani ohjauspalautteessa. Yhdessä koulutuksessa oli tästä puhetta, että yleensähän  opettaja merkkaa opiskelijan käsikirjoituksesta puutteet: Tästä puuttuu lähde, tätä lausetta en tajua, tässä kohtaa hyppäät yllättäen ihan toiseen aiheeseen. Näin opiskelijalle voi helposti tulla kuva, että työssäni on vain puutteita. Vaikka todellisuudessa suurin osa tekstistä olisi sellaista, mihin ei ole laitettu mitään kommentteja eli teksti on hyvää. Tästä oppineena yritän aina löytää jokaisesta työstä ja versiosta jotain hyvää. On se sitten työn rakenne, hienosti aiempaa kirjallisuutta tai omia tuloksia tiivistävä kuvio tai taulukko. Myös näistä pitää palautteessa mainita. 

Olen huomannut, että viime vuosina akateemisessa maailmassa tai ainakin osassa sitä on ruvettu puhumaan ystävällisestä vertaisarvioista (friendly peer review). Onko tässä tietoinen sanavalinta, että varsinainen vertaisarviointi on epäystävällistä? Ystävällisellä vertaisarvioinnilla tarkoitetaan yleensä ennen virallista vertaisarviointia kollegan toimesta tehtävää vertaisarviointia. Tarkoituksena on siis saada tuoreet silmät katsomaan käsikirjoitus läpi ja sitä kautta poistamaan sieltä puutteita, joihin todennäköisesti myös oikeat vertaisarvioijat puuttuvat. 

Lähteet:

Sanna Kivikoski. 2017. Anna hyvän kiertää. Kirjoittajan matkassa -blogi. Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston kirjoittamisen opintojen blogi. Saatavilla: http://kirjoittajanmatkassa.blog.jyu.fi/2017/02/anna-hyvan-kiertaa.html

Ulla Peltonen. 2016. "Nippu" ja lupa tappaa. Kirjoittajan matkassa -blogi. Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston kirjoittamisen opintojen blogi. Saatavilla: http://kirjoittajanmatkassa.blog.jyu.fi/2016/03/nippu-ja-lupa-tappaa.html